Anna Kreikan makujen helliä makuaistiasi!
Ihanteellisessa tapauksessa loma Kreikkaan on myös matka uusien makujen maailmaan. Siinä missä maisema hellii silmiäsi, aurinko ja lämmin meri ihoasi, sirkkojen siritys korviasi ja vartaalla grillautuva liha sieraimiasi, anna kreikkalaisten makujen helliä makunystyröitäsi. Vasta silloin olet todella ollut Kreikassa.
Kreikassa noudatetaan terveydestään kuuluisaa Välimeren ruokavaliota. Sen pääpilareita ovat vihannekset ja kasvikset, neitsytoliiviöljy, kokojyväviljatuotteet, kala, hedelmät, palkokasvit ja pähkinät. Lihaa ei perinteen mukaan tulisi syödä usein, ennen se oli vain sunnuntai- tai pyhäruokaa. Valitettavasti tämä ohje on saaria lukuun ottamatta jokseenkin unohdettu, ja nykyään keskivertokreikkalainen syö huomattavasti useammin ja suurempia määriä lihaa kuin hänen vanhempansa. Maitotuotteita käytetään lähinnä juustojen ja jogurtin muodossa, sillä suurin osa aikuisista helleeneistä ei suostuisi maitoa juomaan, etenkään ruoan seurana. Ruokajuomana onkin tavallisimmin joko vettä tai viiniä, ouzoa tai kesällä myös olutta.
Unesco on luokitellut kyseisen ruokavalion aineettoman kulttuuriperinnän luetteloon, yhdessä flamencon, kiinalaisen akupunktion jne. rinnalla. Unescon mukaan itse lautasen ja lasin sisällön lisäksi Välimeren ruokavalio käsittää myös yhteisöllisyyden. Kreikassa se näkyy siten, että perhe syö aina yhdessä – jopa arkena – ja ruokailun ohessa vaihdetaan päivän kuulumisia. Juhlapyhinä on tavallista, että suuri osa lähellä asuvista sukulaisista kutsutaan syömään, ja juhlapöydässä myös usein lauletaan.
Jokaisella Kreikan kolkalla on omat paikalliset ruokalajinsa, joita ei usein ole muilla alueilla saatavissa. Kreikassa lomailleet ovat takuulla jo maistaneet koko maassa syötäviä moussakaa, tsatzikia ja suvlakia, mutta pyydä lomakohteesi tavernassa lautasellesi jotain paikallista erikoisuutta. Esimerkiksi Kreetalla kannattaa pyytää kleftikoa (milloin lihaa, milloin vihanneksia, toisinaan taikinakääreisenä), marathopitaa (fenkolipiirakkaa) tai kotopulo me eliestä (kanaa oliiveilla), Rodoksella pitarudia (hernepyöryköitä) tai tsuvrasia (tomaattikeittoa), Kosilla htapodokeftedesiä (mustekalapyöryköitä) ja salamuraa (sipulista porsasta) ja Samoksella boxadakia (munakoisoon käärittyä lihaa) tai garides giuvetsiä (katkarapuja ja makaronia). Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Jokaisella alueella on luonnollisesti myös omat herkkunsa, joilla saa sokerihampaan säryn loppumaan.
Ruoan seuraksi kannattaa valita jotakin paikallista viiniä. Paikallisia valko- ja punaviinejä myydään usein pullotetun lisäksi nimikkeellä hima, joka tarkoittaa irtoviiniä. Pihka-aromista retsinaakin löytyy kaikkialla. Kreikan eri alueet tunnetaan erityyppisistä viineistä, esimerkiksi Samos makeasta muscat-viineistään, Santorini valkoisista, Peloponnesos punaisesta Mavrodaphnesta jne.
Olen samaa mieltä siitä, että maassa maan tavalla, jopa ruoan suhteen. Esimerkiksi Rodoksella kävi ihan hävettämään, että pohjoismaalaiset ravintolat oli aina täynnä ihmisiä, jotka halusi jopa lomalla mussutella muusia ja lihapullia…olisi siellä muutakin ollut tarjolla. Parhaat ruokapaikat löytyy aina hieman turistimestojen ulkopuolelta, eli sieltä, missä paikalliset itse käyvät aterioimassa. Kannattaakin seurata, mistä kaikuu kreikankielistä puheensorinaa tai ihan reilusti kysyä, missä tavernassa paikalliset syövät. Muuten voit joutua maksamaan turhan paljon ja jäät parhaista makupaloista paitsi!
Kreikan ravintoloissa suosittelen jälkiruokana ehdottomasti maistamaan baklavaa, murotaikinaista leivosta, jonka sisällä on pähkinäkanelitäytettä. Päällä on siirappia. Ihan uskomaton maku. Ilmeisesti tavallisten kreikkalaisten perheiden keskuudessa suosittu herkku.
Baklava on Kreikassa ollut perinteinen uudenvuoden leivonnainen, jota muina vuodenaikoina on valmistettu vain erityisiin juhlatilaisuuksiin. Nykyään sitä kyllä mussutellaan vuoden ympäri (valmista kun saa jokaisesta leipomosta), kotosalla kuitenkin sen valmistus ajoittuu lähinnä vaan sinne vuoden vaihteeseen. Olen itse asunut jo vuosia Kreikassa, mutta täytyy myöntää, etten vielä ole onnistunut valmistamaan sitä täydellistä baklavaa. Toivossa on silti hyvä elää. Useimmille suomalaisille baklava on joko ihastuksen tai kauhistuksen kohde, koska se on tyypillisesti todella siirappista ja makeaa. Itse pystyn sitä syömään vain pikkuisen palasen, samoin muita siirappisia levonnaisia, kuten kataifia, ravania, samalia jne. Herkullista se siitä huolimatta toki on.
Kreikassa ei todellakaan tarvitse lomailla maha kuristen. Itselleni tuppaa jokaisella matkalla kertymään ainakin 3 kiloa lisäpainoa, jota sitten kotimaassa sinnikkäästi sulattelen pois. Kreikan ruokamaailma on erityisen kiehtova ja mielestäni ruoat ovat myös juuri suomalaiseen makuun sopivan maukkaita, eikä pääse suu palamaan,kuten monissa Aasian maissa. Syötävää löytyy myös Suomeen verrattuna aivan naurettavan helpolla, koska jokaisessa kadunkulmassa on ainakin joku leipomo, jonka valikoimaan kuuluvat erilaiset piiraat ja tuoreet leivät. Jopa jokaisella pikkukylällä on ainakin yksi leipomo. Piiraat onkin loistavia aamupaloja, tai sitten välipalaksi kelpaavia. Ja ihanalla pita-leipään käärityllä souvlakilla taas saa kevytruokainen helpolla vatsansa täyteen, ja todella halvalla.
Itse olen ihastunut siihen ,kuinka helpolla täysin vegaani ihminen löytää Kreikassa itselleen ruokaa ja välipalaa. Leipomoiden valikoimat on loistavat ja aivan jokaisessa tavernassa on runsaasti valinnanvaraa puhtaasti kasvisruoissa, toisin kuin kotimaassa, jossa tilanne on lähes päinvastainen. Kreikan herkkuja ovat omalla kohdallani olleet dolmades, gemista, erilaiset dipit ja salaatit, linssi- ja papukeitot, riisitäytteiset kesäkurpitsankukat, haudutetut kokonaiset pavut ja erilaiset kasvispiiraat, joiden joukkoon mahtuu myös perunapiiras.
Kreikassa on tarjolla useita siirappisia herkkuja, jotka ovat tulleet maahan idästä. Ne ovat kuitenkin omaan makuuni aivan liian makeita ja siksi olenkin päätynyt maistelemaan muita lomakohteistani löytyviä leivonnaisia. Yksi parhaista on osunut kohdalle Ateenassa, jossa herkuttelin suklaapiirakalla ja sen kera tarjotulla appelssiinikastikkeella. Se vasta kutkutteli makuhermoja ja oli uskomattoman hyvää. Kyseistä erikoisuutta voi jokainen käydä itse maistelemassa Psirin aukiolla sijaitsevassa Serbetospitossa, jonka menua tosin vaihdellaan ja kehitellään herkkuja loihtivan omistajan uusimpien ideointien mukaisesti. Suklaapiirakka on kuitenkin jo kuulema muodostunut klassikoksi, joten eiköhän se siellä menulla ole ensi kesänäkin!
Kreikan parhaita valtteja on todellakin sen uskomaton ruokapuoli ja se, että jokaisesta kadunkulmasta ainakin kaupungeissa löytyy joko leipomo, kahvila tai ravintola. Valinnanvaraa on siten ylettömästi, toisin kuin kotimaassa, jossa tavallisesti saa vihikoiran kanssa etsiskellä mukavaa kahvilaa. Ja lähes jokaisella paikalla on niiden Kreikan klassikkojen lisäksi monia ikiomia erikoisuuksia. Ruokailu ja kahvittelu on Kreikassa myös tavallisesti ihan sopuhintaista, eräitä muodissa olevia mestoja lukuun ottamatta.
Kreikan valtti on myös suhteelllisen hyvä hygieniataso, toisin kuin esimerkiksi Turkin puolella. Itse en ainakaan ole vatsatautia Kreikassa vuosien aikana ole sattunut saamaan, vaikka olen syönyt mitä kumallisimmissa paikoissa. Salaatteja rouskutan innolla, samoin hotellin aamiaispöydän hedelmiä, vain vesijohtovettä olen kaihtanut, vaikka suurimmassa osaa maata sekin kuulema on täysin turvallista.
Kreikassa onneksi paikalliset suosivat läpikypsennettyä lihaa, eikä sitä tarvitse erikseen ravintoloissa pyydellä.Silloin myös ruokamyrkytyksen ja vatsanväänteiden riski on pieni, koska kaikki lihan mahdolliset mikrobit ovat kuolleet eikä päädy meikäläisen mahaan. Grillattu liha on oma herkkuni, olipa kyseessä sitten kunnon kyljys, gyroliha, tai lampaanpotkat. Liharuoat ovat suhteellisen huokeita, toisin kuin kalat, joista vain niitä pikkusinttejä saa menulta edulliseen, muut maksavat maltaita.